Muistan päivän kesäkuusta.
Tuulet olivat pyyhkineet pilvet sivuun ja taivas aukesi loputtoman sinisenä kuin valtava, avaruuteen kaartuva meri. Aurinko helotti täydellä teholla keskitaivaalla, ja minun käteni hikosi hieman sinun otteessasi. Oli lämmin.
Aurinko paistoi hymyileville kasvoillesi, kun hiivimme puiden oksien alta kohti salaista poukamaamme, joka oli verhoutunut suurien kukkapuskien ja villinä rehottavan ruohomeren taakse. Luonto oli herännyt yhtäkkiä, kuin rykäyksessä, ja kasvattanut valtavan taivasta kohti kiemurtelevan valtakunnan. Sinä sait minut kävelemään rohkeasti pellon halki, vaikka heinä ulottui jo vyötäisiini asti ja minä pelkäsin vihreässä maailmassa piilottelevia ötököitä ja luikertelevia käärmeitä.
Järven rannalla kannustit minua veteen. Kivet olivat yltä päältä liukkaan levän peitossa, ja vesi tuntui uskomattoman kylmältä ihoani vasten. Vastustelin hetken, mutta pulahdin silti veteen ja hetkellisen viileyden jälkeen minut valtasi suunnaton riemu. Seisoin vedessä alasti, ja poukamasta avautuivat maailmankaikkeuden äärirajat.
Minä rakastan sinussa sitä, että saat minut elämään hieman enemmän.
Saat minut uskaltautumaan epämukavuusalueelleni hitaasti, mutta varmasti. Saat minut antamaan kaikille tunteilleni mahdollisuuden näkyä ja olla olemassa. Teet niin monesta vaikeasta ja mahdottomasta asiasta helpomman kohdata. Teet minusta rohkeamman.
Toissapäivänä tulin stressaantuneena kotiin. Jännittynyttä energiaa virtasi pitkin kehoani valmiina purkautumaan jollekin mitättömälle typeryydelle, likaisille tiskeille tai sukille olohuoneen nurkassa. Sinun kätesi hieroivat alkavan jännityksen pois. Minä sulin pehmeäksi ja raukeaksi ja lämpimäksi kosketustasi vasten.
Eilen työpäivän jälkeen olin emotionaalisesti ja sosiaalisesti niin väsynyt, etten juurikaan jaksanut puhua. Silti tulit mukaani kävelylle, annoit muutaman suudelman, ilahduit niistä jotka minäkin jaksoin antaa, ja annoit minun olla hiljaa niin kauan kuin piti. Kotona söin luomulakritsia ja jogurttikuorrutettuja banaaninpaloja ja tunsin, miten paha olo antoi sinun lähelläsi myöten, luovutti ja liukui pois.
Jotain sellaista sinussa on. Joten sellaista pehmeää ja lempeää ja hyvää, jota vasten on hyvä turvautua, kun maailma ravistelee. Sinuun on turvallista ja lämmintä vajota. Sinun syliisi voisi itkeä tuhat kyyneltä, eikä yksikään olisi sinulle liikaa kantaa.
Minä rakastan sinua.
Lähetä kommentti