.

.
Sisällön tarjoaa Blogger.

Archive for joulukuuta 2013

Feeling great


posted by Uneksija

No comments



Jatkan armottomasti terveellisien elämäntapojen opettelua.
En ole pitkään aikaan päässyt mihinkään, en ole laihtunut. Hassua, että se on aina ollut ainoa, sokaiseva päämääräni. Olen ollut niin obsessoitunut kilojen karistamisesta, että olen täysin sivuuttanut sen, mitä kaikkea olen onnistunut muuttamaan ja parantamaan.

Näin esimerkkinä ruokani on entistä kasvispainotteisempaa, entistä täysjyväisempää, entistä puhtaampaa ja eettisempää. Syön entistä enemmän tyydyttymätöntä rasvaa, entistä enemmän hedelmiä ja entistä enemmän proteiineja. Yllä oleva on todiste siitä, miten nykyään syön.

Voi olla, että teistä 1300 kaloria on todella paljon. Ehkä se onkin. Mutta sen avulla pysyn virkeänä ja voin hyvin. Kehoni kyllä kuluttaa sen verran.

Rasvaakin on ruokaympyrässäni paljon. Ja niin sen pitää ollakin. Kunhan osaa vain poimia suuhunsa oikeanlaiset rasvat, ne tyydyttymättömät, pehmeät, terveelliset, hyvät. Ainakin minulla kesti jonkin aikaa ennen kuin osasin tehdä kiloklubin hyväksymiä ruokalistoja. Aina jotain oli liikaa - tai liian vähän. Kuidut jäivät vajaiksi, proteiineja ei ollut nimeksikään. Rasvat olivat pääasiassa kovia rasvoja, kuten juustoa.

Nyt osaan jo syödä oikein. Oikeastaan en edes osaa olla syömättä esimerkiksi kasviksia jokaisella aterialla. En itsekään hahmota miten hyvin olen muuttanut ruokailutottumuksiani viimeisen vuoden aikana.

Jostain masentavan jouluahminnan syvyyksistä nousi ylös inspiraatio.
Ja se inspiraatio näyttää neljältä suurelta vihreältä pallolta.

Tuntematon olento


posted by Uneksija

No comments

Yritin kirjautua sisään siviiliblogiini puhelimella - kahdesti.
Jostain kummallisesta syystä se kuitenkin toi minut tänne. Ja jostain kummasta syystä jäin tuijottamaan lukulistassani kiiltävää hätää ja ahdinkoa. Helvettiä, josta pääsin yli vaikka välillä sen myöntäminen pikemminkin hirvittää.

Nyt kuitenkin olen tässä. Taas. Luen vanhoja tekstejä joissa pimeä asui sisälläni ja puri niskanikamieni hauraita hermoja. Jostain kummallisesta syystä kaipaan sitä kaikkea taas.
Kaipaan sitä tummaa inspiraatiota, joka huokui minussa kuin jokin tuntematon olento.

Voisin kuvitella kirjoittavani tänne joskus siitä miten nykyään syön ja millaiseksi huolettomaksi välinpitämättömyydeksi kehonkuvani on muotoutunut. Olen ihan sujut itseni kanssa. Olen tyytynyt, alistunut. Yritän syödä nimenomaan terveellisesti: syön hyviä rasvoja, paljon kasviksia, mitättömissä määrin lihaa (eli kalaa silloin tällöin), otan eväät kouluun, en paastoa, en skippaa aamupaloja, en enää ahmi enkä oksenna.

Mutta painoni vakiintui ja on nyt noin 61 kiloa.
Ja se on niin kamala asia että hirvittää.