.

.
Sisällön tarjoaa Blogger.

Archive for syyskuuta 2013

Naamari


posted by Uneksija

No comments



Tänään kaikki on taas hieman vaikeampaa kuin eilen. Söin kuusi suklaapalaa ja muutamia hedelmäkarkkeja, mutta jätin iltapalan minimiin ja suunnittelin huomisen ruokasuunnitelman pienemmillä kaloreilla kuin oli tarkoitus.

Mutta kuusi suklaapalaa ei kyllä tunnu miltään sen rinnalla, mitä sain juuri kuulla.
Ensinnäkin kurkkuani kuristaa se, etten todennäköisesti läpäise syksyn kirjoituksia. Pelko tuntuu aivan siltä kuin kämmenen paksuinen käärme matelisi edestakaisin kurkkuani pitkin. En saa happea.
Toiseksi sain kuulla miten paska ystävä olen, ja juuri sopivasti YO-kokeen aattona. Kuinka mukavaa.

Kai minä sitten olen itsekäs ja huono, enkä puhu mistään muusta kuin siitä, miten yksin nykyään olen. Anteeksi, että tunnen liikaa ja haluan toisinaan myös sanoa ajatuksiani ystävälleni ääneen. Halusin vain tukea, mutta kai se on tässä vituilleen kääntyneessä yhteiskunnassa liiikaa pyydetty.

Olen häkeltynyt siitä, miten huonon kaveripiirin keräsin itselleni. Avaruus nussi S:ää minun saunassani vuosi sitten kesällä, ja Nalle kertoi niin paljon valheita, että poltin sillat väliltämme kuin kasan roskaa. Kummankaan kadottamista en varsinaisesti kadu, he olivat enemmän häijyjä kuin hempeitä. Mutta...
Nyt        olen          aivan      yksin.

Haluaisin vain oman luottoystävän, jonka tietäisin rientävän luokseni vaikka keskiyöllä. Haluaisin jonkun, joka rakastaisi minua aivan kuten S. Olen valmis antamaan sataprosenttisesti rakkautta takaisin. Olen valmis lohduttamaan ja ilahduttamaan, nauramaan, itkemään, valvomaan ja riitelemään. Olen valmis olemaan läsnä.

Mutta olen silti hyvin yksin. 

Believe you can


posted by Uneksija

1 comment



Läähätän pururadalla, mutta pysähdyn vasta kolmen kierroksen jälkeen. Kerrankin liikunnan jälkeen on hyvä olla. Ruokavalio on mukautunut kultaisen keskitien varmoille raiteille, enkä aio (saati pysty) tarkastamaan painoani neuroottisen usein.

Nyt aion rääkätä kroppaa hyvällä liikunnalla ja helliä sitä ruokavaliolla, joka oikeastaan on paras aikoihin.

Hallintadraama


posted by Uneksija

No comments



Myrsky tosiaankin katosi. Päivät lipuvat eteenpäin, kohta on mennyt jo kuukausi. S itki sylissäni, käsieni sisässä. S itki ja minusta se ei ollut edes kovin omituista, vaikka hän on yksi harvoista miehistä joiden koskaan olen nähnyt itkevän.

Olemme tapelleet ja rakastaneet, rakastelleet hämyisessä yössä ja painineet sängyllä. Kun hän lähti, remontoin elämääni uudet rutiinit: maanantaina kävelin yli kolme tuntia, kiipesin korkeat portaat hiihtostadionilla ja hölkkäsin ja kiipeilin pitkin kiemurtelevia metsäpolkuja. Läähätin, nostin sykettä. Hikoin ja palelin hupparin sisällä.

Olen tehnyt ruokasuunnitelman, joka on täydellisen järkevä. Sen mukaan mä saisin syödä 1700 kaloria päivässä laihtuakseni hitaasti ja varmasti. Mä pallottelen 1300-1600 välillä, mutta en ole vielä alkanut nipistämään kaloreita minimeihin. Näin on ihan hyvä. Luulisin ainakin. Olen kerännyt ruokavaliooni taas paljon enemmän kasviksia: 600g päivässä.

Tänään tein hieman lihaskuntotreeniä ja huomasin, että olen todellakin heikentynyt tähtikunnostani puoli vuotta/vuosi sitten. Haluaisin yrittää kohentaa tilannetta.

Pysykää kuulolla.


Tanssi, tanssi, älä pelkää


posted by Uneksija

No comments

En ole pitkään aikaan kaivannut täydellisyyttä niin pahasti kuin nyt. Silti en tee asian eteen läheskään tarpeeksi. Mulla on hurjasti turhaa energiaa ja kaipaan liikuntaa sieluni pojasta. Kaipaan addiktiota, äärirajojensa hävittämistä ja sadomasokistista nälkäpeliä. Ikävöin sitä että olen edes henkisesti terävä ja kovareunainen.

Kysyin armeijaa varten treenaavaa kaveripoikaani juoksulenkille metsään - ja aion mennä. Tanssiharrastus alkoi taas ja olen motivoitunut. Vaikeinta on syödä normaaleja annoksia. Syön liian harvoin ja liian suuria määriä. Haluaisin skipata lämpimät ateriat kokonaan ja keskittyä syömään ruisleipää kahden tunnin välein.
Haluan päästä pois minua kasaan painavasta ylimääräisestä.

Usted rata sucia.


posted by Uneksija

No comments

Eilen illalla söin vielä 3 paahtoleipää täytteineen ja 2 riviä suklaata. En voinut vastustaa. Näin pilasin sitten onnistuneen päiväni ahmimalla turhia kaloreita tuttuun tapaani öisin. 


Valvoin aivan liian myöhään, nukuin aivan liian levottomasti ja näin unta Myrskystä. En aivan ehtinyt kysyä häneltä, miksi hän teki niin ja jätti minut yksin kuin katukoiran. 

Usted rata sucia. 

Olen väsynyt, niin poikki. Aamupalaksi en jaksanut edes kaataa muroja lautaselle vaan nappasin rivin suklaata ennen kuin lähdin kouluun. Skippaan lounaan ja ehkä välipalankin. Illallisen syön kuitenkin normaalisti: kaksi pientä perunaa, kalaa ja porkkana. Menen aikaisin nukkumaan (tai ainakin aikaisemmin), jotta en sorru syömään mitään ylimääräistä. Käyn lenkillä illallisen jälkeen ja otan proteiinipirtelön. Ei muuta. 

Pitää kiristää nyörejä - vaikka Myrskyn tähden. 

Askel kerrallaan


posted by Uneksija

No comments



Aloitan syömisrempan siitä, että ensin vähennän kaloreita terveelliseen määrän, siitä tuhanteen ja siitä kolminumeroisiin lukuihin. Ahmintakierre saa luvan loppua.

Tänään syöty:
Aamupala: kahvi tilkalla maitoa, tee, moniviljamurot maidolla, katkaraputäyteleipä
Lounas: 2 kirsikkatomaattia, rypäleitä
Välipala: Toast. (2 paahtoleipää juustolla. 2 siivua aurinkokuivattua tomaattia, ketsuppia.)
Illallinen: pala lohta, 2 pienehköä perunaa, yksi keitetty porkkana, 1rkl voita.
Iltapala: paahtoleipä juustolla, 5 karkkia.

Huomenna alustava ruokasuunnitelma olisi tämänlainen:
Aamupalaksi kahvi ja murot maidolla, lounaaksi banaani, välipalaksi leipä kurkulla ja juustolla sekä persikka. Illalliseksi lämmitän eilistä paistettua lohta ja varmaankin keitän taas kaksi (pientä) perunaa ja porkkanan. Iltapalaksi valkosipuli-katkarapupaahtoleivät (2kpl). Lisäksi kahden tunnin iltalenkki.

Pääsisiköhän tällä alkuun?

Kujat, joilla varjotkaan eivät liiku


posted by Uneksija

1 comment



Yritän olla hiljaa ja näkymätön.
Koulun käytävillä kävelen suorassa ryhdissä, mutta jokin minussa kiskoutuu köyryyn ja vetäytyy varjoihin, kenties se on sydän. Yritän piiloutua julisteita ja tiiliseinää vasten kuin taitonsa kadottanut kameleontti. En osaa kuuripiirileikkiä enää niin hyvin kuin joskus.

S on minulle pelastus, jota vasten huohotan.
Samalla S on - ja on aina ollut - minulle myös hauta, joka saa minut syömään itseni pilalle. Housut kiristävät taas ja vatsa on epämääräinen, irvaileva pallo. Tiedän olevani kuudenkymmenen kilon alarajoilla, siinä maksimipainossa, josta en ole vielä kertaakaan noussut (vielä). Elämä on niin järjetöntä, kun on onnellinen. Suupaloilla ei ole paskan vertaa väliä, mutta oman kullan kanssa on ihaninta syödä kiinalaista noutoruokaa sylikkäin.

Olen ollut onnellinen - ja äärettömän onneton.
Olen saanut unta vain unilääkkeillä ja nukkunut päivien stressiä ulos sisältäni 15 tunnin yöunilla. Kirjoitukset painavat päälle, S on armeijassa, kaverini käänsivät selkänsä kepeästi kuin gazellit, ja minä vaanin heitä ruohikossa.

On typerää olla näin yksin, mutta ehkä tästä on jotain iloakin. Ehkä onnistun pudottamaan 4 kiloa ja katoamaan punaisiin tiiliskiviin tai kujiin, joilla varjotkaan eivät liiku.

Tiedätkö tunteen, kun pitää nähdä verta?


posted by Uneksija

1 comment



Hahmotan itsestäni taas mustia alueita ja rajaan olemukseni pelkästään niihin. Olen pettynyt lähes jokaiseen ystävääni, olen pettynyt itseeni, olen katkera siitä, että taas se olen minä, joka jää yksin ja kierittää itsensä pienelle kerälle.

S:llä on suuri työ saada minut auki joka toinen viikonloppu, kun hän käy täällä ja suutelee poskiani kuin silkkipaperia. Niin hauras taidan todellakin olla.

Uskoin Myrskyä.
Ja hän katsosi, sanoi viimeisiksi sanoikseen vain Au revoir, ilo oli minun puolellani


K u s i p ä ä 

Myrskyn silmässä


posted by Uneksija

No comments



Itken Myrskyä takaisin, vaikka en tiedä onko hän edes kadonnut.
Vain kaksi päivää kestänyt hiljaisuus raapii keuhkooni pieniä reikiä, eikä happi pysy niissä sisällä.

Facebookista katosivat kuvat. Vain tyhjä profiili jäi - mutta profiili kumminkin. Se irvisti minulle aamuyöllä, kun sopersin hätääntyneesti ikävöiväni häntä. Viestejä ei ole vielä edes katsottu, liekö hän jaksaa tehdä sitä koskaan.

Koko rahasotku taisi olla pelkkä valhe.
Minua vedettiin nenästä. Ehkä Myrsky nauraa minulle nytkin, kovaa ja matalalta, ja brunette makaa hänen vieressään notkeasti kuin kissa, silmät viiruiksi kavenneina, suupielet kevyesti koholla.

Myrsky vaikutti olevansa äärimmäisen kiinnostunut. Me puhuimme kuukausia, lähes puoli vuotta.
Ja nyt hän näyttää kadonneen yhtä salaperäisesti kuin tulikin.




Flamboyant


posted by Uneksija

No comments



Kadotan itseni häneen.
Haluan olla vapaa, hukkua ruskeina tuikkiviin, ilkikurisiin silmiin ja viileinä iholleni painautuviin kynsiin.

Hän on taivas, mutta minä pidättäydyn tasapaksussa rakkaudessa kuin itsepäisessä haaveessa. Aika korjaa hänetkin syrjään, unohduttaa pakahduttavan halun. Olen tyytyväinen tässä. Olen tyytyväinen kun rakastan. Olen tyytyväinen ketjussa, jonka toisesta päästä rakkaani pitelee minua hellästi paikoillaan. Tunne S:ää kohtaan ei ole missään määrin laimentunut, minä vain tahtoisin kurkkia aidan toisille puolille ja läähättää moottoripyörien kiiltäville tangoille ja maastureiden tummennetuille takaikkunoille.

Myrsky antaisi minulle kaiken.
Ja jokin hänessä saa minut uikuttamaan, kerjäämään, alistumaan, huohottamaan öisin hänen nimeään.
Haluan hänet kielenkärjelleni, ylhäältä alas asti.

Mutta tyydyn hengästyttäviin uniin ja pidättäydyn rakkaudessa kuin itsepäisessä haaveessa.
(Tätäkö on kadota?)