On kuin ei olisi sydäntä.
Rintakehässä asuu vain pieni, musta olento - varas, joka puree jokaista ojentuvaa kättä. Se on naiivi ja häikäilemätön, hymyilevä, säteilevä. Öisin omituisen läpikuultava.
Ja se hengittää huohottaen.
Toisella puolella huonetta kiiluvat öljymerisilmät saavat sen varuilleen.
Mutta hy-my-ä on vaikea pitää aisoissa, se kohottautuu jostain syvältä ja ripustaa itsensä kasvoille kuin vaatteen. Sen jälkeen on vain rakkautta, ignoorattu viesti ja hämmennys.
Hän piti minusta, minä tiedän sen.
