.

.
Sisällön tarjoaa Blogger.

Archive for helmikuuta 2013

Far away the misty mountains cold


posted by Uneksija

No comments

Olisin niin toivonut hänen liittyvän seuraamme tänään.
Pelkään lähettäväni huomenna humalaisen tekstiviestin ja paljastavani kaiken sen, mitä olen pitänyt sisälläni kuukauden.

S on elämäni tärkein henkilö, mutta Sinisilmässä on jotain kiehtovaa, jonka toivon katoavan. En jaksa rakastaa ja olla ihastunut samaan aikaan.


Yritän olla ajattelematta hänen silmiään, mutta olen surullinen. 
Eikö hän pidäkään minusta?

Teippileikki


posted by Uneksija

1 comment

Tanssin vanhani fuksianpunaisessa mekossa, vyötärö kapeampana kiitos suihteellisen kireälle vedetyn mekon.  Vain käsivarsiani häpesin, muuten koin olevani kaunis. Mulla on kamala ikävä perjantaita, korkokenkiä, räikeää meikkiä, upeaa tukkaa, monia upeita mekkoja ja valssiaskelia. On niin surkean tylsää kävellä ulkona farkuissa.

Ainiin, lämmin kiitos kaikille niille, jotka vielä toivovat minun kirjoittavan.
En kyllä varmaan osaisi olla kirjoittamattakaan. Tämä blogi on varmaan ainoa kolo, johon voin sysätä nämä kaikki turhat ajatukset.




En tiedä, miten paljon olen puhunut teille sinisilmästä, mutta sanon jotain nyt: hänen on pakko pitää minusta. Näen sen kyllä. Hänen loistavat silmänsä ja hänen tapansa tulla seuraani aina kun voi. Hänen vaisut askeleensa kun hän saattaa minut ovelle. Hänen hymynsä, hänen tyytyväinen kiherryksensä kun halatessani kosketan hänen niskaansa. Hänen tapansa katsoa minua, kun tanssin.

Mutta silti viesti, johon salaa puen hellän flirttivitsin, jää ilman vastausta.
En ymmärrä miehiä.

Moonlight owl


posted by Uneksija

No comments



Rahisen uupuneesti ihoni sisällä, enkä saa mitään aikaiseksi. Syön mitä syön ja milloin syön (yleensä liikaa, mutta lähipäivinä on ollut myös hyviä päiviä) ja vannon itselleni, että kyllä minä huomenna luen kirjoituksiin, mutta sitten en jaksakaan.

Kymmenen päivän dietti jäi sekin johonkin, kuten tavallista. Kai se särkyi siihen kun menin S:n luo. Antaa olla, ihan sama. En jaksa enää välittää tästä helvetistä. Mutta miksi olen vielä täällä? En tiedä, ehkä siksi että aina noin viikon välein tunnen huonoa omatuntoa siitä, etten osaa laihduttaa ja itken sitä katkerasti tänne. Sitten taas palaan tuttuun ja turvalliseen elämääni ja syönsyönsyön, koska niin on helpompi.

Viisi leipää


posted by Uneksija

6 comments


Jokin mun ruokailutottumuksissa nyrjähti pahasti.
Verrattuna parin päivän takaisiin syömisiin, joissa söin aamupalan, lounaan, monta välipalaa ja hyvän, täyttävän illallisen, eilisen viisi leipää ja kuivattuja hedelmiä jäivät aika yksinkertaiseksi.

Mietin kenelle enää täällä kirjoitan. Olenko niin antisosiaalinen, että en blogimaailmassakaan onnistu saamaan yhden ainutta ystävää tai yhden ainutta kommenttia. Aika itsekäs ja typerä syy valittaa, mutta mulla on todella yksinäinen olo täälläkin. Miksen vain kirjoittaisi päiväkirjaani ja antaisi tän paskaisen blogin homehtua yksinään?